Piipi ja Odin

Haimme marraskuun lopussa meille sulhaspojan kyläilemään. Odin osoittautui mitä ihanimmaksi, kiltimmäksi ja suloisimmaksi kolliksi kuin olla ja voi. Ihastus taisi olla minulla suurempaa kuin Piipillä. Nimittäin ensimmäiset treffit joulukuun puolessa välissä eivät tuottaneet tulosta. Kärsivällisesti odottelimme Odinin kanssa seuraavia treffejä ja minun synttäreiden kunniaksi Piipi hyväksyikin Odinin tammikuun lopussa. Nyt noin 4 viikkoa treffeistä Piipin paino on lisääntynyt 533g ja nisät ovat pikkuisen turvoksissa ja punaiset. Nyt pidetään peukkuja että kaikki menee hyvin eikä kyseessä ole valetiineys. Toivon vain että saisin hieman hillittyä tuon ralli-typykän vauhtia, vielä on menoa ja meininkiä sekä hyppyjä ja pomppuja niin että hitaampaa hirvittää. Odin on palautunut kotiin, himppusen on kyllä ikävä.